Jep! Tehdään paita miehelle isänpäiväksi. Mikä siinä nyt muka voi mennä pieleen? Kun katsoo lopputulosta ei koskaan uskoisi, kuinka paljon ongelmia sen tekemiseen on liittynyt. Aloitetaan nyt vaikka näistä:
- Paitakaavan puuttuessa sellainen kannattaa piirtää itse yhdistämällä about kolmea enemmän ja vähemmän toimivaa kaavaa, se on paljon nopeampaa kuin etsiä lehdestä ja piirtää siitä. NOT!
- Kannattaa kokeilla siihen kaula-aukkoa, jollaista et ole ennen tehnyt ja sitten todeta, että voi KURA ja ratkoa se pois. NOT!
- Kannattaa tehdä nappilista, jote ei ole koskaan ennen(kään) saanut onnistumaan. NOT!
- Ommella kannattaa ehdottomasti yöllä, hämärässä ettei lapset herää. NOT!
- Nappilista kannattaa tehdä liian lyhyeksi :( NOT!
- Nappilista kannattaa ehdottomasti ommella näin: ompele nappilista paitaan kiinni, totea sitten, että voi kehveli, se tulikin väärin päin. Pura nappilista. Ompele se toisin päin. Ole hetki iloinen. Vertaa sitä sitten valmiiseen kaupan paitaan ja totea, että se on kuitenkin väärin päin. Pura, ompele takaisin niinkuin se oli alunperin. Totea, että alaosa menee rumasti koska lista vaan on edelleen liian lyhyt. Pura vielä kerran ja koita venyttää listaa ommellessasi. Totea, että eipä ole vieläkään hyvä, lista vaan on edelleen liian lyhyt. Ota ompelumerkki ja piilota virheet sen alle :D NOT NOT NOT!!!!!!!
- Paita on kasassa ja kaikesta huolimatta se on ihan paidan näköinen (uskomatonta) nyt voi alkaa ommella napinläpiä nappilistaan. HUOH! NOT!
Seuraavalla keralla kun teen nappilista paitaan (ja revanssin meinaan tähän vielä ottaa) ompelen napinlävet kankaaseen ENNEN kuin se on paidassa kiinni. Koska vaikka ompelukoneeni tekee aivan mielettömän kauniit napinlävet, automaattisesti vielä, niin se ei auta kun sitä viimeistä napinläpeä ompelee ja kankaassa on sauma/möntti/kohouma/whatever ja se kone jää siihen junnaamaan! Ja kun napinläven on purkanut kolme kertaa niin ketutuksen määrä on sellaisissa sfääreissä, että heikompaa hirvittää :D
Lopputulos on kaikesta tästä huolimatta ihan harvinaisen onnistunut! Mies tykkäsi paidasta, se lienee pääasia? Ja vaikka paitaa on tullut tehtyä keskellä yötä, valvottujen öiden jälkeen ja muutenkin hajamielisenä ja väsyneenä niin väittäisin oppineeni PALJON enemmän kuin jos kaikki olisi sujunut kuin tanssi.
Kankaasta sen verran, että sopivaa sinistä tai harmaata on melkoisen vaikeaa löytää, joten tuollainen vähän murrettu keltainen päätyi minulla paitaan yksityiskohdaksi. Tuohon sopisi varmaan kivasti myös oranssi, punainen, musta ja noh, melkein mikä vaan! Aivan mahtavan tuntuista, vähän paksumpaa trikoota, joka on pehmeää ja jämäkkää olematta silti yhtään tönkköä.
Ja siis kaikista vastoinkäymisistä huolimatta paidasta tuli ihan onnistunut. Ei se määränpää vaan se matka ;)
Tämä postaus on tehty yhteistyössä Majapuun kanssa. Oli muuten ihan ensimmäinen blogiyhteistyöni ja tämän kirjoituksen jälkeen ehkä myös viimeinen :D (kuka tällaiselle tohelolle uskaltaa mitään antaa kokeiltavaksi) Mutta siis mikään näistä kohtaamistani haasteista ei ollut kankaan vika :D