keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ei kerro valosta vain laulu elämän...

Kalenteriin tuli kahdelle peräkkäiselle viikonlopulle hautajaiset ja niitä varten tein perheen pienimmälle vaatteen. Ihan kokomustaan en pienintä halua pukea, mutta toisiin hautajaisiin ei mielestäni olisi ihan fiksua pukea mitään kovin värikästä (ja sitä pienen garderoobissa lähinnä on). Oman mekon jälkeen musta-harmaata marimekon trikoota jäi vielä jonkin verran ja perheen pienin sai siitä bodymekon. Mekon pohjana on Ottobren kisuliini (6/12), johon olen piirrellyt päälle mekko-osan. Muita muutoksia en varsinaiseen bodyyn ole tehnyt. 






Onneksi tuo pieni tuo elämään paljon, paljon valoa!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Pandarakkautta

Ensimymyt <3 niitä täällä on silmät kosteina ihasteltu :)


Onnistuin ostamaan Viljamin puodin IHANAA alkuperäistä pandatrikoota kangashamstereista ja niinpä uskalsin kajota niihin pieniin paloihin, mitä minulla kyseistä kangasta valmiiksi kaapissa. Päätin tehdä siitä bodymekon, joka vauvalla on tosi kätevä ja suloinen pienellä ihmisellä. Tein yhden bodymekon samalla mallilla ystäväni murulle jo aiemmin ja samoilla muutoksilla (klick) Ottobren Sausage dog -kaavaan tein tässä. Tämä on kokoa 56, mutta vähän reilua kokoa mielestäni. Alla oleva bodyosa on vanhasta "kutistuneesta" topistani. 






Näin pitkän aikaa sitten jossain FB ompeluryhmässä aivan ihanan hattarakekkeristä tehdyn bodymekon ja siitä idea näihin omiin bodymekkoihin on alunperin tullut. En ole kyseistä vaatetta enään uudestaan löytänyt eli jos joku tunnustaa tehneensä kyseisen vaatteen niin pliiiis laita linkki kommentteihin niin pääsen ihastelemaan :)

torstai 5. maaliskuuta 2015

Neropattibodyt

Vauva - mikä ihana tekosyy :) Maailman paras tekosyy istua ompelukoneiden ääressä joka ikisen hetken kun vauva nukkuu... Varastossa ollut neropatit-trikoo (aikoinaan varmaan Käpyseltä??? ostettu) muuttui isosiskolle peplumiksi (siitä juttua joku toinen kerta) ja minitilkuista päätin tehdä vauvalle jotain, mihin kangas vaan riittää. Ja se riitti tasan 56-kokoisen raglanhihaisen bodyn hihoihin. Body on tehty Ottobren Kisuliini-kaavalla, mutta sovituskusissa näette sen 56cm pitkän vauvan päällä. Sanoisin, että bodyt ovat kokoa 56/62, mutta se on vain hyvä niin menee edes muutaman viikon. Yksiväriset mintun värinen trikoo ja unelmanpehmeä harmaa jc, jonka nurja puoli on harjattu sekä housujen resori on lähelle Turkua Raisioon tulleesta Kankaamo-nimisestä kangaskaupasta. Saman paikan nettikauppa on juuri auennut ;) Valkoinen trikoo on yhdestä vanhasta topistani, josta jostain kumman syystä on tullut ihan liian pieni :D

Innostuin "vähän" ottamaan kuvia...









Housujen kaava on oma versioni ruotsalaisesta Vi Sytokiga -fb-ryhmästä


Bodyjen rintaan olen ommellut yhden neropatin suoraompeleella kiinni.


Koko setti.



Silmät punaisina... Voinette arvata, että aika pian kuvan ottamisen jälkeen tämä body meni vaihtoon.

Hyvin käytetyt neropatit, yhtään kokonaista kuvaa ei jäänyt jäljelle silpusta.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Pupuseni mun ja vastaus haasteeseen

Täällä ei viimeaikoina ole nukuttu ihan liikaa... Perheen pienintä kiusaa luultavasti masu ja päivät menee melkoisessa usvassa. Jonkun hyvän yön jälkeen olen kuitenkin jaksanut vähän myös ommella. Päivän teema on puput :) 

Esikoiselle tein Owl Princes (Ottobre 1/2014) -kaavalla ihan peruspaidan Metsolan  Pupu Tupuna -jc:stä ilman mitään muutoksia. Koko on n 92. n siksi, että olen piirtänyt koon 98 kaavan enkä jaksanut piirtää toista kokoa, joten on tehty koon 98 kaavalla ilman saumavaroja. Tyttö ei suostunut luopumaan tutistaan joten tuttisuukuvia tällä kertaa.




Legginsit on Ikasyrin jc:tä, kaavana Ottobren ruusunpuna

Pienempi pupulaiseni sai yöpaidan. Huomasin ufo-läjässä koon 56 yöpaidan ja pakkohan se oli hurauttaa kasaan kun vielä mahtuu. Kankaan olen tilannut Käpyseltä ja siitä on isommallekin tulossa yöpaita, mutta se on vielä työn alla ja tule vasta syksyksi kun koon 98 yökkäreitä ei varastossa näyttänyt olevan. 



Voihan varpaat <3


Hyvä on puvussa haukotella... Vielä kun myös nukkuisi...


Alustana toimii Afrikankukista virkkaamani peitto. Lanka on 7-veljestä. Tämän piti valmistua jo esikoiselle, mutta projekti vähän venahti :) Pääasia, että joskus valmistui :) Tästä oma postaus sitten joskus kun saan aikaiseksi.




Mumintalon Milmajohanna heitti minulle blogissaan haasteen jo hetken aikaa sitten ja nyt ehdin siihen vastaamaan. Kysymykset ja vastaukset niihin tulevat tässä:


  • Mieleenpainuvin lapsuuden muistosi?
  • Jaaa-a... Muistoja lapsuudesta on enemmän ja vähemmän. Olen saanut ihanat vanhemmat ja minulla on kolme äärettömän rakasta siskoa, jotka ovat myös parhaat ystäväni. Yksi muisto, mikä tulee mieleen on kesämatkareissu keskieurooppaan. Vanha Oldsmobile-merkkinen automme hajosi Sakassa moottoritiellä ja vaikka kokemus vanhemmilleni varmasti oli vähemmän mukava niin pienessä Saksalaisessa kylässä vietetty viikko oli kyllä mukava :)

  • Elämäsi noloin kokemus?
  • Olen aika taitava nolaamaan itseni :D ja noloja tilanteita riittää vaikka muille jakaa... Mikähän niistä sitten on noloin?!? Ja minkä kehtaan jakaa täällä :D Jestas... Tämä olikin vaikea. N vuosi sitten kävin kirppiksellä Salossa. Otin mukaani yhden parin kurahanskoja ja unohdin ne täysin kun poistuin paikalta. Kaupungissa sitten löysin ne rattaiden kuomusta ja kieltämättä nolotti ihan järkyttävästi kun palasin kirpulle niitä maksamaan. Katsoivat aika ihmeissään kun palasin maksamaan 1euron :D

  • Jos sinun pitäisi valita yksi ruoka jota söisit loppuelämäsi, mikä se olisi?
  • Elämäni ensimmäiset 5 vuotta asuimme Torniossa ja sieltä mukaan jäi rakkaus poronkäristykseen. Lempiruokani on poronkäristys, perunamuusi ja puolukkahillo. Niitä tuskin jaksaisin syödä ihan joka päivä ja jäätelöä ei varmaan lasketa ruoaksi ;) Mieheni maustama uunilohi ja perunamuusi maistuisi sekin varmasti viikon verran, mutta koko loppuelämän? Ehkä söisin oikein monipuolista salaattia, jossa on kanaa, lohta, halloumia ja kaikenlaista ihanaa. Sitten kun kana kyllästyttää niin jätän sen sivuun ja syön lohta :D Oon aika juoni...

  • Jos saisit pysyvästi muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?
  • Joka ikinen lapsi olisi rakastettu. Uskon, että se muuttaisi aika monen ihmisen käyttäytymistä ja niin tekisi aika monen ihmisen elämästä helpompaa ja samalla moni muu ongelma ratkeaisi.

  • Lempisanontasi?
  • Elämä on... Ja niinhän se on. Olkoonkin, että siitä tulee mieleen DNA:n mainos mutta se pitää niin paikkansa niin hyvässä kuin pahassa. Elämä on ihanaa ja upeaa ja samalla ihan hirveän epäreilua niin kovin monille. 

  • Kuka on vaikuttanut Sinuun ihmisenä eniten?
  • Näitä on varmaan monta ja paljon. Mutta olen aina ollut isin tyttö ja sanon, että isäni.

  • Suosittele ikimuistoisin matkakohteesi!
  • Kotimaassa suosittelen Ahvenanmaata. Mutta ikimuistoisin matkani suuntautui Vietnamiin. Kävin siellä mieheni kanssa muutama vuosi sitten ja Ho Chi Minh oli kyllä näkemisen arvoinen paikka monella tavalla ja avasi silmät useamman kerran. Vietnam oli kiehtova matkakaohde ja suosittelen sitä lämpimästi! 

    Haasteen heitän eteenpäin Punatukka ja kaksi karhua -blogin Hannariinalle. Tässä seitsemän kysymystä.

    1. Jos voittaisit 10 000 e ja ne olisi pakko käyttää kuukauden sisällä niin mitä tekisit?
    2. Hauskin koulumuistosi
    3. Rakkain lelusi lapsuudestasi
    4. Lempiherkkusi
    5. Jos saisit matkustaa minne vain rajattomalla budjetilla niin minne menisit ja mitä tekisit?
    6. Mieleenpainuvin kangas
    7. Asia, jonka haluat opettaa lapsillesi.

    Toivottavasti ei ole liian kinkkisiä kysymyksiä :) Eikä ole kiirus vastata. Kun saat vastattua niin keksi 7 kysymystä ja heitä pallo eteenpäin.

    maanantai 2. maaliskuuta 2015

    Kietoudu mustavalkoiseen

    Ennenkin blogissani nähty Onion 2037 eli Onionin kietaisutunika pääsi taas käyttöön, tällä kerralla pitkillä hihoilla. Kangas on Noshin Anemone paisley, josta kerran näin tällaisen kietaisutunikan ja ihastuin. Noshin kankaaksi tämä on mielestäni kovan tuntuista MUTTA ei mennyt miksikään pesussa. Toivon siis, että tämä pitää värinsä pidemmän aikaa. Kuvat vaihteeksi harmauden keskellä kotona napsaistuja, saisi se kevät aurinkonsa kera pikkuhiljaa näyttäytyä... 






    Tein optimistina samalla koolla kuin ennen ja "muutama" raskauskilo kun mukana vielä kulkee niin toivon, että tuo istuu pikkuisen paremmin sitten joskus ;)