maanantai 31. elokuuta 2015

Kesän viime säteitä...

Meillä oli harvinainen mahdollisuus mökkeillä tähän aikaan vuodesta. Harvinainen siksi, että tähän aikaan on tavallisesti opettajilla lomat lusittu ja viikko Ahvenanmaalla ei ole vaihtoehto. Saimme viettää aika taianomaisen viikon lapsuuteni maisemissa kesämökillämme pitenevien varjojen aikaan. Reissulta pari vaatetta itselle ja lapsille tässä:




Joo, se on TAAS Vilma. Ja on jo neljäs samalla kaavalla... Mutta kun tykkään siitä! Tästä tuli syksyksi lempitunika. Kaveriksi pitää vielä ommella mustat legginsit. Kangas on Majapuun Pisaroissa. Tämä väri on tietääkseni jo loppuunmyyty, mutta lilapohjaista löytyy vielä. Syksyllä pinkki huivi kaulaan ja musta neule niskaan, tiedänpä missä kuljen tulevan syksyn :)

Jospa tunnustan saman tien, että seuraavakin mekko/tunika on Mekkotehtaan Vilma... Ja joo, se on VIIDES :D En tiedä onko tää säälittävää vai naurettavaa mutta minkäs sille voi kun jostain tykkää. Ja tämä ei kyllä ole viimeinen tämäkään...



Surkeita kuvia molemmat, mutta näkee ainakin, että kuvion kohdistus ei ole mennyt "ihan" nappiin :D Mutta eiköhän tämä mene kesällä mökillä ainakin!


Sitten niitä murujen reissuvaatteita :) Tämä esikoiselle tehty Ottobren Hoops pidennettynä tunikaksi tuli kuvattua jo aiemmin paremmin sopivien housujen kanssa. Noh, linssissäpä oli roska jonka huomasin vasta myöhemmin (murrrr) joten vähän huonommin mätsää nyt alaosa yläosaan, mutta näissä kuvissa on niin ihana valo, että päätin ottaa ne nyt tähän. Tässä kohtaa retkeä paidalla oli jo vähän ruokalistaakin, mutta ei kai se haittaa :) Kankaat Kankaamosta.




Viimeisenä vielä koko postauksen kohokohta, pienimmän Fagerwearilaisen 7kk kuvia <3

Päällään murulaisella on Ottobren Star star leikkipuku (ilman taskuja). Kankaat ostettu Iloisesta kettuliinista. Tämä Mansikki-kangas on kyllä ihana!!!







Kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä oli kalliolla hyvä harjoitella. Lopputulema oli nälkä ja kiukku :D Tästä mentiin kipin kapin herkuttelemaan.

Kirjoitin blogitarinaani edellisessä postauksessa. Samalla mietin vähän blogin tulevaisuutta... Käy kurkkaamassa ja antamassa vinkkejä kiireen taltuttamiseksi ;)





Blogini tarina ja tulevaisuus


Blogini tarina alkoi toukokuussa 2009. "Nyt se alkoi" oli ensimmäinen blogi otsikkoni. Blogini oli silloin nimeltään HEPULI PUIKKOJA HEILUTTAA :D Voi elämä!!! Aikamoinen hepuloitsija olen edelleen. Innostun uusista asioista helposti ja hepuloitsen tuota asiaa aikani ja siten siirryn seuraavaan. Innostuin käsitöistä yläasteelle, meillä oli aivan mahtavan taitava opettaja, kiitos Anita <3 Oikeastaan käsityöt on mulla tuleleet äidinmaidossa/geeneissä. Isoäitini äiti oli ompelija ihan työkseen, isoäitini oli aivan mahtavan taitava nainen, joka teki tasan sen, mitä halusi kun muut tekivät mitä osasivat. Äitini ei antanut itselleen tarpeeksi kiitosta käsityötaidoistaan, mutta hän näkyy meillä kotona edelleen matoissa, villasukissa, ja toki monessa muussa asiassa.


Noh, nyt tämä menee turhan yksityiskohtaiseksi, mutta joo... Ennen blogiani virkkasin paljon. Virkkuukoukku heilui ihan jatkuvasti. Ihailin ihmisiä, jotka osasivat neuloa. Itse koin itseni todella kämpelöksi neulojaksi. Äitini lohdutti silloin minua sanoen, ettei kaikkie tarvitse osata kaikkea. Otin sen haasteena :) Niinpä aloin neuloa ja aikani neulottuani ja muiden ihanuuksia ihailtuani halusin omankin blogin :D



Blogini eka kuva... Voi APUA!!! :D

Aikani neulottuani innostuin myös kutomisesta. Kudottua tuli muutama matto ja lukematon määrä poppanoita. Niitä on tallessa edelleen, mitähän ihmettä niille teen :D




Oikealla yksi kutomistani matoista ja kuvausassistentti :)




Sitten alkoi maha kasvaa ja kasvaa ja kasvaa :D


Esikoiseni syntyi alkuvuodesta 2013. Kotiin hänet tuotiin neulomissani merinovillapaidassa ja housuissa. Neulomisen hitaus alkoi kuitenkin ärsyttää :D Niinpä puikot vaihtuivat pian saumuriin. Saumuri avasikin ihan uuden oven, joustavat kankaat, erityisesti trikoon. Esikoiseni myötä Bloginikin muuttui melko paljon. Neuleita ei juuri enää näkynyt ja käyttövaatteet alkoivat vallata alaa.



Esikoiseni ollessa vajaan vuoden sain ihan uuden ihanan blogipohjan. Silloin puikot putosivat myös blogin nimestä. Hepulin puikot vaihtuivat Fagerweariin. Fagerwear-nimi tulee sukunimestäni ja samalla nimessä on pieni niksi... Fager tarkoittaa nimittäin kaunista. Ja sehän tavoitteena on ollut koko ajan. Kaunista päällepantavaa :) Ihana ystäväni Minna <3 suunnitteli blogilleni uuden pohjan ja innostuin ihan hirmuisesti blogistani. Esikoiseni myötä ompelusta tuli muutakin kuin harrastus. Se täytti yhden ison kaapi, kotiin ilmaantui vielä yksi kone (peittari) ja ylipäätään kaavoja, kankaita, saksi, neuloja, käsityölehtiä yms tavaraa löytyy ihan joka paikasta.



Yksi iso syy omepelmiseen on se, että tiedän, kuka vaatteet on tehnyt. Ajatus siitä, että joku lapsi tai alipalkattu äiti joutuu tekemään vaatteita minulle ja ostan ne jonkun ison ketjun alerekistä euron hintaan alkoi suoraan sanoen kuvottaa. Ja kuvottaa edelleen. Toki itsekin välillä ostan valmiita vaatteita, en todellakaan tee kaikkia perheen vaatteita. Mutta joka kerta kun käy ostamassa uuden "rätin" mietin moneen kertaan ja kannan huonoa omatuntoa siitä, etten voi olla mitenkään varma siitä millaisissa oloissa ja millaisella palkalla vaate on tehty. Ainakin ompelemisen myötä oma kulutuskäyttäytyminen on muuttunut melkoisesti.

Äh, eihän tätä voi kukaan jaksaa lukea :D Pitkästä tarinasta lyhyt... Ennen neuloin, nyt etupäässä ompelen. Rakasta käsillä tekemistä ja olen äärettömän kiitollinen lukijoistani ja kaikista ihanista kommenteista joita olen vuosien varrella saanut!

Viimeaikoina olen alkanut miettiä blogini tulevaisuutta. Olen ehtinyt blogata aivan äärettömän harvakseltaan. Omat voimat menevät toden sanoakseni ihan tähän arjen pyörittämiseen. Olen kahden pienen lapsen kanssa kotona, ompeluaika on kortilla, vapaa-aika menee ompeluun enkä haluaisi vasemmalla kädellä kyhätä kokoon jotain sinne päin, te lukijat olette ansainneet jotain parempaa! Haluaisin edelleen pitää blogia yllä, mutta joudun ainakin hetkeksi karsimaan postauksien määrästä. En ainakaan vielä ole kuitenkaan valmis lyömään hanskoja naulaan. Koittakaa siis kestää postauksien laatua ja rauhallista tahtia. Samalla olisi kiva kuulla, miten te muut löydätte aikaa postailla ompeluksianne? Olisiko hyviä vinkkejä? Niille olisi nyt tarve <3

Kiitos Villa ja Villan Jaana ja Minna sekä Vaahtokarkkimonsterin Kirsi tästä haasteesta. Oli ihan mahtava aikamatka omiin postauksiin vuosien varrella :) Onneksi olen jotain ajan saatossa oppinut ja onneksi tulen seuraavan 6 vuoden aikana varmasti oppimaan paljon! Blogin ja ompelun myötä olen myös tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Kiitos teille!!!

En ole koko kesänä juurikaan ehtinyt seuraamaan muiden postauksia. Niinpä aion nyt jättää haastamatta ketään. Näin ei varmaankaan saisi tehdä, mutta kun olen aivan ulalla siitä, kuka tähän haasteeseen on jo ehtinyt vastata. Samalla jos sinua ei ole haastettu niin otahan tästä koppi! Mie alan nyt lueskella muiden blogien tarinoita ;)


Tässä vielä muutamia kuvia tekeleistäni vuosien varrelta, joihin olen ollut erityisen tyytyväinen tai jotka ovat syystä tai toisesta tulleet rakkaiksi. Päivityksiä on varmasti tulossa piakkoin, pysy siis kuulolla ;) 




Joskus se mahtui päälle... 


ns pinaattitunika, joita löytyy kaapista kaksi. Sattui ihan mielettömän kaunis keli kun kävin taas kerran leikkimässä itselaukaisijalla..


Koukku on puhunut..


TYKSiin Suomen suurin joululahja -kampanjaan kilttejä Hiiwiöitä


TYKSiin lastenosastolle värikästä ylle, ympärille ja alle :) Edelleen liikutun ihmisten tahdosta tehdä hyvää vaikka aina ei aikaa niin kovasti olisikaan.